Kohti minimalismia osa 7: legot ja lahjajemma

Kohti minimalismia osa 7: legot ja lahjajemma

Lelut on tämän KonMari -kierroksen viimeinen tavaralaji. Koska lelut, joiksi lasken myös legot, eivät ole minun, käyn ne läpi yhdessä lasten kanssa. Lapsi saa itse päättää, mitä leluja haluaa säilyttää. Vaikka äiti tavoittelee minimalismia, ei lasten tarvitse.

Viikko sitten kirjoitin jo lapsistani ja heidän huoneidensa tilanteista täällä. Keskimmäisen eli 10-vuotiaan tytön huone tuli valmiiksi viime viikonloppuna, ja hän teki karsintakierroksen ihan itse. 13-vuotias esikoisemme ja 8-vuotias kuopuksemme eivät ole ihan niin innokkaita huoneidensa siivoamisessa, joten olin heidän apunaan.

Lauantaina 14.9. jatkoimme siis esikoispoikani huoneen parissa. Ensimmäiseksi täytimme lasivitriinikaapin kirjoilla ja vaatteilla, jotka oli käyty läpi jo viime viikolla. Pari yllättävää poistoa kuitenkin vielä tehtiin, kun kävi ilmi, että joitakin Aku Ankan taskukirjoja oli talossa kaksin kappalein. Turhat myydään kirpparilla.

Legot ja niiden säilytys

Asuuko teidänkin perheessänne legofani? Meillä niitä asuu viisi kappaletta. Me kaikki pidämme legoista. Niitä onkin vuosien varrella kertynyt todella paljon (ei parane ajatella niihin mennyttä rahamäärää…). Suurin osa talomme legoista sijaitsee esikoisen huoneessa.

Tähän päivään mennessä yhtään legoja ei ole karsittu, eikä niitä karsittu nytkään. Halusimme kuitenkin järjestellä ne paremmin. En todellakaan suosittele säilyttämään valmiita legorakennelmia sängyn alla. Voi sitä pölyn määrää!

Miten legoja sitten kannattaa säilyttää? Meillä varsinainen legoilla leikkiminen alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää. Aiemmin, kun legoilla vielä aktiivisesti leikittiin, ne eivät pysyneet kauaa valmiiksi rakennettuina. Silloin legojen säilytykseen olivat hyviä matalat ja laakeat sängynaluslaatikot, joista oli helppo etsiä haluamansa pala.

Nyt kun legot vain rakennetaan valmiiksi ja annetaan olla, niitä on paras säilyttää valmiina kokonaisuuksina. Lasivitriinikaappi on siksi mielestäni tällä hetkellä paras säilytysratkaisu legoillemme. Kaapissa ne ovat näkyvillä, mutta pölyltä suojassa. Juuri sen vuoksi halusin siirtää keittiöstä vapautuneen lasivitriinikaapin esikoisen huoneeseen. Sinne mahtuu legojen lisäksi kirjoja ja vaatteita.

Kaikki huoneen legot eivät kuitenkaan sopineet yhteen kaappiin. Niitä on lipastossa ja lipaston päällä, sekä vanhasta olohuoneen pöydästä rakentelupöydäksi muuttuneella pöydällä. Viime vuosina ne ovat lisäksi vallanneet enemmän ja enemmän lattiatilaa. Lattialla ne pölyyntyvät nopeasti, joten huone kaipasi muita säilytysratkaisuja.

Huoneesta lähti pois turhiksi käyneet vanhat, suuret stereot. Tämän jälkeen järjestelimme huonetta niin, että tilaa tuli lisää. Viime viikolla tyhjäksi jääneelle liinavaatekaapille tulikin pian käyttöä! Se ehti olla tyhjillään viikon. Nyt se saa aloittaa uuden elämän esikoisen legokaappina.

Ihan kaikki legot eivät vieläkään sopineet kaappiin suojaan pölyltä. Lipaston päällä ja rakentelupöydällä on edelleen paljon legoja. Mikä tärkeintä, saimme kuitenkin kaikki legot pois lattialta pölyyntymästä. Nyt huoneen imurointi on taas helppoa.

Vaikka useimmat legot säilytetään meillä nykyään kokonaisina rakennelmina, on irtolegojakin vielä paljon. Olemme päätyneet säilyttämään niitä laakeissa laatikoissa (sängynaluslaatikot ja lipaston laatikot) suunnilleen väreittäin. Näistä irtolegoista rakenneltiin aiemmin milloin mitäkin, mutta nyt enää harvemmin. Haaveena on saada kaikki legot jossain vaiheessa koottua. Siinäpä onkin projektia pitkäksi aikaa!

Lapsen huoneen siivous

Meillä periaatteena on se, että kouluikäiset lapset siivoavat itse omat huoneensa. Jos sotkua on päässyt kertymään ylivoimaisen paljon, ei lapsi ehkä edes tiedä, mistä siivoamisen aloittaisi. Siinä tapauksessa aikuinen ja lapsi voivat hyvin siivota huoneen yhdessä. Kun tavaroille mietitään yhdessä järkevät paikat ja huone on perussiisti, on lapsen taas helpompaa ottaa itse vastuu siivouksesta.

Esikoisen huone oli muuton jäljiltä selvästikin jäänyt keskeneräiseksi, kun tavaroita oli paljon lattialla eikä kaikelle löytynyt paikkaa. Miksi meni puolitoista vuotta, ennenkuin tilanne korjaantui? Arjessa on puuhaa ja kiirettä, joten asia on vain päässyt unohtumaan. Nuori on itse ollut aivan tyytyväinen huoneeseensa, joten asiaan ei ole tullut kiinnittäneeksi huomiota.

Tämän perusteellisen KonMari -projektin myötä vapautui myös huonekaluja esikoisen käyttöön. Niinpä säilytystilaa tuli lisää ilman uusien huonekalujen ostoa.

Yhdessä siivotessa meillä oli hyviä keskusteluja esim. siitä, miksi pölyä kertyy. Uskon, että kun esikoinen nyt huomaa eron siistin huoneen ja aiemman tilanteen välillä, hän ottaa itse enemmän vastuuta huoneensa siisteyden ylläpidosta. Siivous, kuten ruoanlaitto, on taito, joka opitaan helpoiten yhdessä tekemällä kodin arjessa.

Lahjajemma

Viikonloppuna huomasin, että minulla on vielä omiakin tavaroita läpikäytävänä. Minulla on vaatehuoneessani kestokassi, jossa säilytän lahjaksi hankittuja tavaroita, joita ei ole vielä annettu eteenpäin. Ostelen vuoden aikana joululahjoja esimerkiksi kesälomareissuilta. Lisäksi kassissa on hätävaralahjoja kaverisynttäreiden varalta.

Tuo lahjakassi on hyvä käydä läpi aika ajoin. Muuten voi käydä niin, että ei muista mitä on jemmannut ja tulee vahingossa ostaneeksi turhia tavaroita. Nyt katsastin koko kassin sisällön pitkästä aikaa. Samalla aloin rustata joululahjalistaa. Huomasin, että minulla on hankittuna jo melko paljon lahjoja jouluksi.

Kuva Michael Schwarzenberger Pixabaystä

Tavaroiden myyntitilanne ei ole juuri muuttunut. Myynti ei ole nyt ollut kovin aktiivista, mutta nousi kuitenkin parilla kympillä eli 639 euroon. Kunhan kuopuksen huone käydään läpi ensi viikonloppuna, alan varailla kirppispöytää.

Luitko jo nämä: Kohti minimalismia osa 1; Kohti minimalismia osa 2; Kohti minimalismia osa 3; Kohti minimalismia osa 4; Kohti minimalismia osa 5; Kohti minimalismia osa 6.

Back to Top