Minimalismiin pyrkiessäni tavoitteeni on yksinkertaistaa elämääni. Listasin tähän asioita, joista olen luopunut. Kyseessä on varsin tavallisia länsimaisen naisen elämään kuuluvia asioita. Nämä asiat eivät vain ole minulle enää tärkeitä.
Shoppailu
Tästä luopuminen ei ole ollut minulle mikään suuri menetys. Olen aiemmin maininnutkin, että en ole koskaan oikein pitänyt shoppailusta. En siis lähde kauppoihin kiertelemään muuten vain. Menen kauppaan, jos tarvitsen jotakin. Jos en löydä haluamaani, en osta ollenkaan.
Pienellä paikkakunnalla shoppailun välttely on helppoa. Täällä ei ole kauppakeskusta, jonne tulisi mentyä aikaa viettämään. Nettikaupoissa asioinninkin koen ärsyttäväksi, joten välttelen myös niitä. Minulle ostolakossa olo on siis helppoa.
Koin nuorempana jopa syyllisyyttä siitä, että en pidä shoppailusta. Sillä kaikki naisethan rakastavat shoppailua, vai mitä? Onneksi ymmärsin Konmarin myötä, ettei minun tarvitse pitää samoista asioista, kuin muiden. Voin ihan itse päättää, mistä pidän ja mistä en ja mihin aikani käytän.
Hiusten värjäys
Olen värjännyt hiukseni viimeksi viisi vuotta sitten. Palasin silloin työelämään kotiäitivuosien jälkeen ja ajattelin, että naisen nyt vain kuuluu värjätä hiuksiaan. En pitänyt siitä, miltä värjätyt hiukseni tuntuivat tai tuoksuivat. Juurikasvun ilmestyminen ärsytti myös.
Niinpä palasin melko pian takaisin omaan väriini. Kerran olen tämän jälkeen ottanut vaaleita raitoja, mutta nyt en enää halua niitäkään.
Pidän hiusteni omasta väristä. Käytän hopeashampoota, jolla saan värin pidettyä haluamani sävyisenä. Harmaita hiuksiakin minulla on jo paljon, mutta ne eivät minua haittaa. Minusta ne tuovat kiiltoa ja hopeanhohtoa hiuksiini.
Mielestäni jokainen saa tehdä hiuksilleen mitä haluaa. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Hiukseni ovat omani, joten minulle on aivan se ja sama, mitä joku muu on niistä mieltä.
Olen säästänyt tässä vuosien varrella paljon rahaa, aikaa ja ympäristöä, kun en värjää tai värjäytä hiuksiani. En usko, että koen jatkossakaan tarvetta värjäykselle. Toki mieleni saattaa joskus muuttua, mutta aika epätodennäköiseltä se nyt tuntuu.
Kynsien lakkaaminen
Olen lakannut sormieni kynsiä viimeksi vuosia sitten. Kynsilakan kanssa on vähän sama juttu kuin hiusvärin kanssa: en pidä siitä, miltä kynsilakka tuntuu.
Meiltä kyllä löytyy kaksi minikokoista kynsilakkaa, jotka tyttäreni ovat tuoneet mummilasta meille. Niille oli käyttöä viimeksi viime kesänä, kun lakkasin pitkästä aikaa varpaankynteni. Olin lyönyt vasemman jalan ukkovarpaani junan vessan oveen, ja sen kynsi meni mustaksi. Kynsilakan avulla kehtasin kulkea varvassandaaleissa 🙂
Muuten en ole kokenut tarvetta lakata kynsiä. Kynteni ovat erinomaisessa kunnossa. Tyttäreni ovat joskus lakanneet kynsiään, mutta heilläkin innostus on laantunut. Uusia kynsilakkoja tuskin tarvitsee tähän talouteen ostaa, ainakaan ihan heti. Kynsilakanpoistoainettakaan meillä ei ole.
Jatkuva sisustaminen ja sisustuslehtien lukeminen
Muutimme upouuteen hirsitaloomme noin kaksi vuotta sitten. Ennen talon valmistumista mietimme sisustusta tietenkin todella paljon ja hain vinkkejä paitsi sisustuslehdistä, myös asuntomessuilta. Saimmekin hyviä ideoita siitä, millaisessa kodissa juuri me viihdymme.
Nyt tämän talon sisustus on valmis. En koe tärkeäksi päivittää sisustusta vallitsevien trendien mukaan. Tyylimme on melko ajaton ja luonnonläheinen. Viihdymme mainiosti kodissamme.
Olenkin lopettanut sisustuslehtien lukemisen oikeastaan kokonaan. Uusia sisustusesineitäkään ei ole mitään tarvetta hankkia. Taas säästyy rahaa, aikaa ja luontoa.
Verhot
Kodissamme on verhot vain yhdessä huoneessa: makuuhuoneessamme. Niitäkään ei vaihdeta, vaan samat käyvät joka vuodenaikaan. Lastenhuoneissa on pimennysrullaverhot. Olohuoneessa on sälekaihtimia. Muista verhoista olen luopunut.
On ihanaa, kun ei tarvitse huoltaa ja vaihtaa verhoja. Niinpä ei tarvitse myöskään löytää säilytystilaa kausiverhoille, koska niitä ei ole. Joulukin on tullut edelleen normaalisti joka vuosi ihan ilman jouluverhoja.
Television katselu
En katsele telkkaria oikeastaan ollenkaan. En katsele myöskään mitään suoratoistopalvelua, kuten Netflixiä.
Lopetin kaikkien telkkarisarjojen seuraamisen, kun olin opiskeleva pienten lasten äiti. Minulla ei vain ollut enää aikaa katseluun. Lapset ovat kasvaneet ja opinnot päättyneet, mutta en edelleenkään halua käyttää aikaani töllöttämiseen.
Ainoa televisio-ohjelma, jonka katson joka vuosi, on Euroviisut. Pidän myös elokuvista, ja niitä katsellaan lasten kanssa silloin tällöin. Telkkari meiltä siis kyllä löytyy, mutta jos asuisin yksin, pärjäisin mainiosti ilmankin. Ne Viisutkin näkee Yle Areenasta 🙂
Television katselusta luopuminen vapauttaa aivan valtavasti aikaa! Nykyään luen mielummin kirjoja tai blogeja, kuin katson telkkaria. Työssäkäyvällä perheenäidillä sitä omaa aikaa ei muutenkaan ole aivan valtaisasti…
Niin kuin huomasit, osasta näistä asioista olen luopunut jo kauan ennen innostumista minimalismista. Silti vasta nyt tutustuttuani käsitteeseen minimalismi, olen oivaltanut, että on ihan ok luopua näistä jutuista.
Tuntuu hyvältä elää omannäköistä, omien arvojen mukaista elämää. En halua pitää elämässäni tiettyjä asioita vain siksi, että niiden oletetaan kuuluvan kaikkien elämään. Ei ole pakko mennä massan mukana, vaan voi tehdä omia valintoja.
En tietenkään ajattele, että kaikkien tulisi luopua yllä olevista asioista. Sen sijaan voi olla hyvä aika ajoin miettiä, onko omassa elämässä asioita, joita toteuttaa vain tavan vuoksi, vaikka ei itse koe niistä enää iloa. Minä olen luopunut näistä asioista siksi, etten halua täyttää elämääni niillä, vaan ihan muilla asioilla.
Mistä asioista sinä voisit luopua tai olet luopunut minimalismin myötä?
Lisää ajanhallinnan vinkkejä täältä.