Otsikko ei suinkaan ole omaa keksintöäni. Luin lauseen vuosia sitten (muistaakseni!) Marketta Levannon kirjasta Marketan siivouskirja. Omistin ko. kirjan joskus yli kymmenen vuotta sitten, mutta se on myyty kirppiksellä jo aikoja sitten jonkin karsintakierroksen jälkeen. Muistan siitä kuitenkin yhä tuon koko opuksen tärkeimmän lausahduksen.
Kuulun ihmistyyppiin, joka ahdistuu visuaalisesta hälystä kotona. Eli suljen kaapinovet, suoristan matot ja laitan ruokapöydän tuolit ojennukseen ohikulkiessani. Inhoan epämääräisiä pinoja ja kasoja, joita helposti kertyy sinne tänne. Mieleni lepää, kun kotona on siistiä ja tavarat ovat omilla paikoillaan.
Meillä minä olen ainoa, jota epäjärjestys häiritsee. Niinpä minulla on päävastuu kotimme siivouksesta ja järjestelystä. Toki kaikki vastaavat omista tavaroistaan ja oman tilansa huoltamisesta. Minä huolehdin pääosin yhteisistä tavaroista. Ja tietenkin omistani, mutta minimalismista innostuneena minulla on varsin vähän omia tavaroita.
Olen tyytyväinen tähän järjestelyyn. Joitakin vuosia sitten en pitänyt yhtään siivoamisesta, vaan se oli todellista pakkopullaa. Siihen aikaan meillä oli valtavasti tavaraa ja siivous oli työlästä. Nyttemmin olen oppinut ehkä vähän jopa nauttimaan siivoamisesta. Miten se oikein tapahtui?
Tavaroiden vähentäminen teki siivouksesta helpompaa
Vähemmän tavaraa – vähemmän sotkua. Marie Kondon KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika -kirja todellakin muutti suhteeni tavaroihin. Luovuin lyhyessä ajassa hyvin suuresta määrästä kotimme esineitä. Tavaroiden karsiminen on jatkunut edelleen, kun innostuin minimalismista.
Siivous on oikeasti helpottunut ja nopeutunut valtavasti tavaroiden vähentämisen myötä. Kaikille tavaroille on paikka kodissamme. Pinoja ja kasoja ei enää pääse kertymään entiseen malliin. Siivous on nopeaa, kun ei tarvitse ensin raivata tavaroita edestä.
Omien siivousrutiinien luominen vähensi suursiivouksen tarvetta
Muuttaessani omilleni minulla ei aluksi ollut käsitystä siitä, miten usein kodissa kannattaa siivota. Ennen lasten saantia tarvetta siivoukselle ei edes ollut kovin usein. Lapsia saatuani opettelin itselleni sopivat siivousrutiinit käyttäen apuna marttojen nettisivua.
Teen viikkosiivouksen yleensä torstaisin. Niinpä minun ei tarvitse käyttää vapaapäiviäni siivoamiseen kuin poikkeustapauksissa. Omien viikkosiivousrutiinieni esittely löytyy täältä.
Varsinaista suursiivousta meillä tehdään harvoin. Tavallinen viikkosiivous riittää jopa joulusiivoukseksi. Syksyisen tavaranraivausprojektin myötä kaapitkin ovat tällä hetkellä hyvässä järjestyksessä. En harrasta siivousta siivouksen vuoksi, vaan vain tarvittaessa!
Siivous on hyvää vastapainoa palkkatyölle
Olen ammatiltani luokanopettaja. Töissä käytän siis lähinnä päätäni. Opettajan arki on hektistä ja pieniä ja isompiakin muistettavia asioita on suuri määrä.
Kiireisen päivän jälkeen siivous rauhoittaa ylikierroksilla käyvän mieleni. Tylsä arkirutiini on siis lepoa aivoille. Kuulostaa aika hassulta, mutta minulle siivous on keino rentoutua. Siinä saan nopeasti tuloksia aikaiseksi ja näen kätteni jäljen. Viikkosiivous on myös suoritus, joka tulee valmiiksi. Aikaansaaminen tuo iloa ja hyvää mieltä.
Ennen inhosin imurointia. Sitten keksin alkaa kuunnella musiikkia imuroidessa. Jopa alkoi imurointikin sujua! Aiemmin olin imuroituani hyvin kiukkuinen, nyt taas iloinen ja hyvällä mielellä kuunneltuani tunnin tai puolitoista tuntia lempimusiikkiani (sen verran aikaa meidän viiden hengen kodin imuroimiseen menee).
Kodissa voi levätä ja rentoutua
Minä viihdyn hyvin kotona. En kaipaa muualle edes lomalla. Olen pyrkinyt siihen, että kotimme mahdollistaa rentoutumisen. Koti ei ole jatkuva työleiri, vaan levon ja perheen yhdessäolon keskus. Olen rakentamisvaiheessa valinnut tänne mahdollisimman helppohoitoisia ja selkeitä sisustusratkaisuja.
Tietenkin kotona on tehtävä kotitöitä: pestävä pyykkiä ja laitettava ruokaa. Eikä siivoukseltakaan voi kokonaan välttyä, jos haluaa pitää kodin siistinä. Onneksi minulle kotitöiden parissa puuhailu on pääosin mukavaa. Jos siivous tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta, voisi siivouspalvelujen osto olla hyvä idea.
Lapsiperheen koti on tuskin koskaan täydellisen siisti ja puhdas. Ajoittaista epäjärjestystä ja sotkua on vain ollut pakko oppia sietämään. Tavaroita on hujan hajan esimerkiksi juuri nyt, kun olen ollut kaksi viimeisintä viikonloppua enemmän jossain muualla, kuin kotona.
Nykyään kuitenkin jo pelkkä ajatus siitä, että saan tarvittaessa kodin siistiksi nopeasti, rauhoittaa. Siivous ei ole mielessä kaiken aikaa, vaan voin kotona keskittyä rauhassa muihin asioihin. Esimerkiksi tämän blogin kirjoittamiseen!