Meille muutti kesäkuussa kaksi kissanpentua, rodultaan brittiläinen lyhytkarva. Lila (Harmaatassun Perlita) ja Luna (Harmaatassun Luna) ovat hyvin valloittavia persoonia ja hurmanneet meidät kaikki. Oli oikea valinta ottaa meille juuri nämä brittiläiset lyhytkarvakissat. Meidän kissat tulivat täältä. Suosittelen rotua lämpimästi!
Valmistautuessamme kissojen tuloon raivasimme tyttöjen huoneet turhista tavaroista. Tästä innostuneena kävin läpi myös omia tavaroitani. Koska minulla oli syksyllä edellisen kerran suuri KonMari- ja minimalismiprojekti, ei turhia tavaroita nyt juuri ollut.
Poistin vaatekaapistani muutaman vaatteen, joille ei ollut ollut tarvetta. Kirjahyllystäni väheni kolme kirjaa. Lisäksi kävin läpi paperit, joita aina kertyy ja joita on karsittava aika ajoin. Nyt ovat paperitkin taas järjestyksessä.
Muuten sain todeta, että olen tällä hetkellä tyytyväinen kodin tavaramäärään. Kaikelle on talossa paikkansa. Säilytystiloissa on jopa väljyyttä, joten enemmänkin tavaraa meille mahtuisi. En silti tietenkään ole täyttämässä tiloja äärimmilleen, vaan näin on hyvä.
Kissojen myötä kotiin tuli jonkin verran uusia tavaroita. Ne sijoittuvat pääosin tyttöjen huoneisiin, joihin lelujen karsimisen myötä olikin juuri tullut hyvin tilaa.
Miksi juuri brittiläinen lyhytkarva?
Pohdimme aluksi löytökissan hankkimista. Luin kuitenkin myös kissojen rotumääritelmiä, ja päädyin siihen, että brittiläinen lyhytkarva voisi olla meidän perheelle sopiva rotu.
Tavalliset löytökissat voivat olla ihania lemmikkejä siinä missä rotukissatkin, mutta kasvattajalta rotukissan hankkimalla tietää varmemmin, mitä saa. Tällaista pohti myös esimerkiksi Maria Nordin hankkiessaan kissaa lapsiperheeseen.
Lila ja Luna ovat asuneet meillä tätä kirjoittaessani nyt lähes kaksi viikkoa. Kissat ovat olleet alusta asti hyvin seurallisia ja hellyydenkipeitä. Ne hakeutuvat nukkumaankin huoneeseen, jossa on ihmisiä. Näistä lemmikeistä on todella paljon iloa meidän perheelle.
Kissoista on toki myös vaivaa. Nyt kun lapset eivät enää ole ihan pieniä ja koti on minimalismista innostumisen myötä karsittu turhista tavaroista ja sen myötä helppo siivota, ei kissoista tuleva työ tunnu rasittavalta.
Kissaperheessä on kätevää, ettei tasoilla ole juuri tavaroita. Kissat kun tunnetusti kiipeilevät paljon. Tosin tämä kaksikko ei ainakaan toistaiseksi ole pyrkinyt esimerkiksi ruokapöydälle tai keittiön tasoille, mistä olen ollut iloinen. Meillä ei ole myöskään verhoja, joten niistäkään ei tarvitse olla huolissaan.
En ole edelleenkään jaksanut juuri valokuvata (tai oikeammin käsitellä kuvia blogikelpoisiksi), joten kuvituksena tähän postaukseen otin pixabaysta kuvia, jotka näyttävät ihan meidän kissoilta. Lila ja Luna ovat molemmat väriltään sinikilpikonnia, eli niissä on sekoituksena harmaan ja beigen sävyjä, enemmän kuitenkin harmaata. Instagramissa on kuvia meidän kissoista 🙂
Mitä seuraavaksi?
Jos asuisin yksin, minulla olisi huomattavasti vähemmän tavaraa, kuin tällä hetkellä on. Lapsiperheessä nyt vain tarvitaan kaikenlaista pientä ja isompaa rompetta. Ei auta kuin sopeutua siihen, että en voi itse yksin päättää ja määrätä, mitä kattoni alla säilytetään.
Perhe on minulle tärkeintä elämässäni, ja olen siitä hyvin onnellinen ja kiitollinen. En vaihtaisi tilannettani mihinkään muuhun! Joskus tulevaisuudessa saan ehkä sisustaa minimalistista pikkukotia, mutta sen aika ei ole nyt.
Tavaran karsiminen on ollut todella hyödyllistä, mutta se ei voi olla itsetarkoitus. En tee karsimista karsimisen vuoksi. Nyt kun olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen tavaramäärän suhteen, on aika ajatella välillä muita asioita. En jaksa miettiä koko ajan, mitä poistaisin seuraavaksi.
Koska pidän järjestelemisestä ja karsimisesta, annan kuitenkin itselleni luvan aloittaa uuden kierroksen sitten, kun siltä tuntuu. Ehkä siihen menee vuosi, kaksi tai viisi vuotta, mutta sen aika tulee taas joskus. Mahdollisissa elämäntilanteen muutoksissa voi olla tarpeen tarkastella tilannetta.
Nyt keskityn taas muihin asioihin. Lapset, koirat ja kissat antavat minulle kyllä muuta ajateltavaa 🙂 Lisäksi loman jälkeen osa-aikatyö vaihtuu kokoaikatyöhön, joten vapaa-ajan määrä vähenee jatkossa.
Eikä siinä vielä kaikki: meillä, tai oikeastaan miehelläni, on alkamassa minimalistinen mökkiprojekti. Ostimme hiljattain mökkitontin, ja mies rakentaa nyt sinne pientä hirsitupaa. Siinäpä sitä riittää puuhaa vuosiksi eteenpäin.
Sinne meni myös se kymppitonnin säästöhaaste tältä vuodelta. Ehdin saada kokoon puolet tuosta summasta eli 5000 €, mutta nyt tontin oston myötä säästötili on aikalailla tyhjillään. Asuntosijoittamisesta haaveilu siirtynee hamaan tulevaisuuteen. Jatkan kyllä säästämistä ja sijoittamista koko ajan.
Kesäisin minulla on aikaa pohtia tarkemmin elämääni ja sitä, mihin asioihin haluan aikani ja energiani käyttää. Viime kesänä tällaisen pohdinnan tuloksena blogini koki uudistuksen ja aihepiirin muutoksen. Jotain sen suuntaista saattaa olla tuloillaan tänäkin kesänä, mutta siitä lisää myöhemmin.
Nyt keskityn lomailuun (kotona!) ja lataamaan akkuja tulevaa lukuvuotta varten. Palaan palkkatyössäni luokanopettajana kokoaikatyöhön kahden vuoden osa-aikaisuuden jälkeen, ja vähän jännittää, miten aika riittää bloggailuun jatkossa. Julkaisutahti on todennäköisesti säännöllisen epäsäännöllinen, niinkuin se on ollut jo jonkin aikaa. Kokonaan en ole blogia jättämässä, sillä tämä kirjoittelu on kuitenkin niin antoisaa.
Uusia tuulia odotellessa! Rentouttavaa kesää!