Väitöspäiväkirja, osa 3: Apurahat

Väitöspäiväkirja, osa 3: Apurahat

Jatko-opintojen rahoittamiseen on eri tapoja, joista erilaiset apurahat ovat yksi merkittävä keino. Olen nyt ollut virallinen jatko-opiskelija kohta vuoden ajan, ja minullekin on ehtinyt kertyä paljon kokemusta apurahojen hakemisesta. Yhtään apurahaa en ole vielä onnistunut saamaan, mutta tässä on kuitenkin joitakin ajatuksiani aiheesta. Olen tulevan lukuvuoden opintovapaalla, joten miten rahoitan tutkimukseni, jos en ole saanut apurahaa? Siitä lisää tämän postauksen lopuksi.

Aloitellessani tutkimustani, minulla ei ollut oikein mitään käsitystä apurahajärjestelmästä. Tiesin, että sellaisia oli, mutta siihen tietämys jäikin. Saatuani jatko-opiskelupaikan, tuli apurahojen hakeminen ajankohtaiseksi. Olen nyt viimeisen vuoden aikana hakenut jo seitsemää eri apurahaa kuudesta eri säätiöstä. Kuusi hylkäävää päätöstä on tullut, ja seitsemäs hakemus on vielä vetämässä. Jos silläkään en onnistu, laitan taas syksymmällä uusia hakemuksia menemään.

Muokattu lokakuussa 2022: Se seitsemäs hakemus tuotti viimein tulosta! Jenny ja Antti Wihurin rahasto myönsi minulle vuoden kestävän tutkimusapurahan! Olen hyvin iloinen ja kiitollinen tästä tuesta tutkimukselleni! Apurahoja siis kannattaa hakea useita kertoja, sillä hakemukset parantuvat kerta kerralta ja jollakin kerralla hakemus on jo niin hyvä, että apuraha myönnetään 🙂

Apurahaa myöntävät lukemattomat eri säätiöt, hyvin monenlaisin kriteerein. Hakijan avuksi on olemassa Opetus- ja kulttuuriministeriön Tiedejatutkimus.fi -sivusto, johon on listattu maamme apurahahaut yhteen paikkaan. Kirjoitushetkellä heinäkuun lopulla avoimena on 85 erilaista rahoitushakua. Niitä on todellakin joka lähtöön! Kaikki eivät suinkaan myönnä rahoitusta väitöskirjatutkijoille, vaan myöntöperusteet vaihtelevat suuresti. Seuraan sivustoa säännöllisesti, jotta mikään kiinnostava rahoitushaku ei mene sivu suun.

Apurahajärjestelmä tuntuu varsinaiselta viidakolta. Täytyykin tutustua huolellisesti apurahojen myöntökriteereihin, ettei tee turhaa työtä. Hae apurahaa vain sellaisista paikoista, jotka rahoittavat juuri sinun aihepiirisi tutkimusta ja varmista jo etukäteen, että täytät kaikki vaaditut kriteerit.

Eri säätiöihin täytyy tehdä aina erilaiset hakemukset. Toki samaa hakemusta hieman muokkaamalla voi edetä, eikä hakemusta tarvitse joka kerta laatia täysin alusta uudelleen. On kuitenkin luettava tarkasti hakemuksen ohjeet. Pienikin puute hakemuksessa pudottaa sinut auttamatta kisasta, sillä apurahoista on kova kilpailu, ja vain pieni osa hakijoista saa apurahaa. Aina sitä kuitenkin joku saa, joten kannattaa yrittää!

Usein kielteistä myöntöpäätöstä ei perustella mitenkään. Jos säätiö tarjoaa mahdollisuuden saada palautetta kielteisestä päätöksestä, tilaisuus kannattaa tietenkin hyödyntää. Itse olen saanut yhdeltä säätiöltä palautteen suullisesti puhelimitse, ja siitä itse asiassa opin eniten. Minulle kirkastui se, että:

  • Hakemuksen tulee olla ehdottoman johdonmukainen ja selkeä, yhtenäinen kokonaisuus
  • Hakemuksen tulee olla vakuuttava: miksi juuri tämä tutkimus on tärkeä, ja ennen kaikkea, rahoittamisen arvoinen?
  • Ilmaise selvästi, mitä hyötyä tutkimuksestasi on
  • Kirkasta ensin itsellesi, mitä olet tekemässä: tämän jälkeen voit kertoa asiasta riittävän ymmärrettävästi muillekin
  • Jos et vielä ole aivan varma, miten tutkimuksesi etenee, sinun pitää kuitenkin ainakin esittää, että tiedät, mitä teet
  • Kannattaa pyytää ulkopuolista lukemaan hakemus: ymmärtääkö hän, mitä olet tekemässä?

Ja vaikka hakemuksesi olisi kuinka timanttinen ja tutkimuksesi kuinka tärkeä tahansa, ei apurahaa välttämättä silti myönnetä, koska kilpailu on niin kovaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun! Sinulle on hyötyä hakemusten kirjoittamisesta, vaikka et apurahaa saisikaan. Jokainen hakemus on aina hieman edellistä parempi, sillä harjoittelemalla kehittyy. Lisäksi on hyvä muistutella itselleenkin välillä, mitä on tekemässä ja mihin pyrkii.

Miten rahoitan tutkimukseni?

Miten minä siis tällä hetkellä rahoitan tutkimukseni ja voin olla opintovapaalla palkkatyöstäni vielä tulevan lukuvuden 2022-2023? Aikuiskoulutustuen avulla! Tämä loistava keksintö kannattaa hyödyntää, jos kuulut tuen piiriin. Minulla kaikki kriteerit täyttyivät: olen ollut työelämässä yli kahdeksan vuotta, olen vakituisessa työpaikassa (jossa olen jo yli vuoden ajan ollut) ja minulle myönnettiin työstäni opintovapaata. Tuki on paljon parempi, kuin opintotuki aikoinaan oli. En tiennyt, että aikuiskoulutustuen avulla voi tehdä väitöskirjaa, ennen kuin eräs kollega minulle asiasta vinkkasi. Tämä nyt siis tiedoksi sinullekin! Lisää tietoa asiasta löydät täältä.

Muut väitöspäiväkirjan osat:

Back to Top