Minimalismiprojekti etenee näin viikonloppuisin, tällä kertaa ovat vuorossa muistoesineet. Lauantaina 31.8. kävin läpi ensin kaikki talomme taulut ja kehystetyt valokuvat. Niitä on aika vähän, joten homma oli tehty muutamassa minuutissa.
Luovuin yhdestä kehystetystä peilistä, joka ei ole löytänyt paikkaa talostamme. Muut taulut saivat jäädä. Osa niistä ei ole vielä edes seinällä, vaikka olemme asuneet talossamme jo puolitoista vuotta. Jospa karsimisprojekti innoittaisi sijoittamaan taulut viimein esille. Nyt ne ovat olleet kaapissa, johon ne eivät kuulu. Taulujen ripustaminen vapauttaisi siis lisää säilytystilaa.
Saman tien kävin läpi myös kausikoristeet. Pääsiäis-, vappu- ja uudenvuodenkoristeita on hyvin vähän, niissä ei ollut karsimista. Joulukoristeita onkin sitten iso laatikollinen, ja lisäksi yksi iso huopatonttu, joka ei ole sopinut laatikkoon.
Kävin läpi koko laatikon sisällön. Arvelin, ettei siellä ole juuri turhia koristeita. Löysin kuitenkin esimerkiksi sähkökynttelikön varalamppuja, vaikka meillä ei ole kynttelikköjä, ja joitakin rikkinäisiä koristeita.
Rikkinäiset päätyivät roskiin. Turhat varalamput vien töihin, sillä siellä on kynttelikköjä. Luovuin myös muutamasta teollisesti valmistetusta koristetontusta. Omien lasten askartelemat riittävät, ja ovat paljon rakkaampia.
Nyt kaikki joulukoristeet sopivat isoon laatikkoon. Laatikko on pukuhuoneen korkean kaapin ylähyllyllä. Joulun alla on mukavaa avata koristelaatikko, jossa on vain ehjiä ja rakkaita koristeita, eikä mitään turhaa.
Valokuvat
Lauantai-iltana vuorossa olivatkin jo muistoesineet. Karsintaprojekti on edennyt melko nopeasti! Väliin jäi pari tavarakategoriaa (harrastusvälineitä ja remonttitarvikkeita), mutta ne ovat enemmän mieheni alaa, joten en alkanut niitä setvimään. Sitä paitsi mieheni on käynyt niitä kesällä läpi.
Muistoesineet ovat KonMarin ohjeiden mukaan läpi käytävistä tavarakategorioista viimeinen. Niiden karsiminen voi olla vaikeaa, koska mukana on enemmän tunteita, kuin muita esineitä karsiessa.
Olin karsinut muistoesineet ajatuksella jo kolme vuotta sitten, joten en kokenut uutta kierrosta hankalaksi. Minulle on muodostunut jo selkeä kuva siitä, mitä muistoesineitä haluan säilyttää, missä ja miten niitä säilytän ja kuinka paljon niitä on hyvä olla.
Valokuva-albumit ovat sijainneet muutosta lähtien laatikossa vaatehuoneen lattialla. Sieltä niitä ei tule selattua, ja ne ovatkin oikeastaan unohtuneet odottamaan parempaa säilytyspaikkaa jo puoleksitoista vuodeksi.
Aiempia tavaroita karsiessa pukuhuoneen korkeaan kaappiin oli jäänyt tyhjä hylly, johon ajattelin sijoittaa perheemme valokuva-albumit. Samassa kaapissa ovat kirjani ja paperini. Kävin siis albumit pikaisesti läpi ja sijoitin ne kaappiin. Ne mahtuivat kaikki yhdelle hyllylle.
Kävin läpi kaikki valokuvani kolme vuotta sitten. Silloin karsin pois turhia otoksia ja laitoin kaikki jäljelle jääneet albumeihin. Nyt tuntui, että valokuvat ovat jo hyvässä järjestyksessä, joten en alkanut käymään läpi jokaista kuvaa. Säilytin nyt siis kaikki albumit. Mukaan oli jäänyt yksi tyhjä valokuva-albumi. Sille ei ole tarvetta, joten laitoin sen kiertoon.
Nykyään teetän valokuvamme suoraan kirjoiksi. Joka kesä valmistuu yksi uusi valokuvakirja perheen lomakuvista. Minusta on ihanaa valmistaa ja selailla valokuvakirjoja. En siis teetä juurikaan yksittäisiä paperikuvia, joten en halua säilyttää tyhjää albumiakaan.
Koska albumit ovat nyt kaapissa, yksi säilytyslaatikko tyhjeni. En kuitenkaan laita sitä vielä kiertoon, vaan käymme läpi ensin lastenhuoneet. Tyhjä säilytyslaatikko saattaa päätyä lelulaatikoksi.
Sunnuntain ratoksi selasin pitkästä aikaa läpi lastemme vauvakirjat. Sijoitin ne samalle hyllylle valokuva-albumeiden kanssa. Samaan paikkaan päätyivät minulle rakkaat valokuvakuvakirjat perheemme lomamatkoista.
Vaikka lähes kaikki valokuvat ovat albumeissa, tarvitaan meilläkin silti yksi säilytyslaatikko irtokuville. Siellä on kuvia, jotka eivät sovi albumeihin: lasten luokkakuvia, kortteina saatuja valokuvia (joulukortteja tuttavien lapsista) sekä hää-, rippi- ja ylioppilaskuvia.
Nämä valokuvat olen käynyt läpi kolme vuotta sitten. Nyt kävin ne läpi uudelleen varsin pikaisesti, eikä sieltä tarvinnut juuri mitään karsia. Laatikko pääsi samaan korkeaan, kiinteään kaappiin valokuva-albumeiden kanssa.
Muut muistoesineet
Meillä on yksi säilytyslaatikko matkamuistoille. Samassa laatikossa on muutama muu muistoesineisiin kuuluva paperi, jotka haluan säilyttää. Matkamuistotkin ovat kaikki paperisia: karttoja kaupungeista ja teemapuistoista, joissa olemme käyneet. Ne vievät vain vähän tilaa ja ilahduttavat aina, kun niitä katselee, joten olen päättänyt säilyttää ne.
Kävin laatikon läpi pitkästä aikaa. Samalla siirsin sen eteisen kaappiin. Aiemmin se oli lasivitriinikaapissa, joka on nyt siis tyhjenemässä ja aloittamassa uuden elämän lastenhuoneessa.
En ole säilyttänyt kirjeitä, julisteita tai palkintoja, joten sellaisia ei tarvinnut käydä läpi. Päiväkirjoja minulla on yksi, se nykyinen. Siinäkin on kirjoituksia jo viidentoista vuoden ajalta, ja lisää mahtuu vielä paljon. En siis kirjoita kovin usein! Aiemmat päiväkirjat olen hävittänyt jo vuosia sitten. Eikä niitäkään paljon ollut.
Lasten tekemää taidetta
Eräs muistoesinelaji, joita lapsiperheessä kertyy, ovat lasten tekemät piirrokset ja maalaukset, kortit sekä muut askartelutuotokset. Meillä on kolme kouluikäistä lasta, joten taideteoksiakin kertyy paljon. Lasten teokset ovat olohuoneen tv-tason yhdessä laatikossa. Aina, kun laatikko alkaa täyttyä, käymme sen läpi ja karsimme pois ylimääräisiä. Näin teosten määrä pysyy jotenkin hallinnassa.
Lapset voivat olla varsin tuotteliaita ja teoksiin liittyy paljon tunteita: iloa lapsen kehityksestä sekä haikeutta heidän kasvustaan. Silti olisi mahdotonta säilyttää jokaikistä piirustusta ja askartelua. Jotkut niistä saattavat olla jopa varsin kookkaita!
Meillä on todettu toimivaksi kaksi niksiä lasten taideteosten säilytykseen:
- Teoksille varattu tila on rajattu (yksi suuri vetolaatikko)
- Lapset otetaan mukaan taideteosten karsimiseen
Yleensä lapset osaavat itse sanoa, mitkä teokset ovat heidän mielestään parhaita ja säilyttämisen arvoisia. Kouluikäiset, ainakin meillä, ymmärtävät jo, ettei ihan kaikkea ole järkevää säilyttää.
Viimeinen muistoesinelaji, jonka kävin läpi, oli kortit. Tosin en käynyt niitä läpi kovinkaan tarkasti. Kaikki perheenjäsentemme saamat kortit ovat yhdessä säilytyslaatikossa. Jos laatikko täyttyy, karsin kortteja vähemmäksi. Olin käynyt kortit läpi tarkemmin kolme vuotta sitten, ja laatikossa oli hyvin tilaa. Siirsin laatikon eteisen kaappiin. Lasivitriinikaappi on nyt lähes tyhjä.
Kaikki muistoesineet on siis käyty läpi. Aloitin karsintakierroksen elokuun alussa. Sain käytyä läpi kaikki omat tavarani sekä perheen yhteiset tavarat yhden kuukauden aikana. Lisäksi mies on käynyt läpi omia kamojaan.
En silti koe, että talomme on nyt valmis. Lastenhuoneissa on edelleen aivan valtavasti tavaraa. Jatkan projektiani käymällä seuraavaksi läpi lastenhuoneet, yhdessä lasten kanssa. Raportit eivät siis lopu vielä tähän, joten olehan kuulolla!
Turhien tavaroiden myyntitilanne: Saimme myytyä yhden isomman tavaran hintaan 150 euroa, joten myynneistä saatu raha nousi jo 619 euroon. Kolme vuotta sitten, ensimmäisen KonMari -projektin jälkeen, myimme tavaraa noin tuhannella eurolla. Saa nähdä, päästäänkö samaan nytkin, tai jopa yli!
Luitko jo nämä: Kohti minimalismia osa 1; Kohti minimalismia osa 2; Kohti minimalismia osa 3; Kohti minimalismia osa 4.