Väitöspäiväkirja, osa 1: Alku

Väitöspäiväkirja, osa 1: Alku

Irenevest-blogi sai tänään uuden kategorian: väitöspäiväkirja. Seuraan tässä kategoriassa matkaani kohti tohtorin hattua. Tervetuloa mukaan seuraamaan projektin etenemistä!

Mistä kaikki sai alkunsa?

Melko tarkalleen vuosi sitten – heinäkuussa lomaillessa – mietin, mihin edetä elämässäni ammatillisesti. Olin ollut kuusi vuotta luokanopettajana, ja kaipasin jo vähän jotain uutta tekemistä ja ajateltavaa. Luokanopettajan ura ei missään vaiheessa ole ollut minulle kutsumus, jota kohti olisin suunnannut nuoresta pitäen. Enemmänkin olen vähän kuin ajautunut tekemään tätä hommaa, ja tuntui, että nyt voisin edetä kohti uutta suuntaa.

Katselin netistä työpaikkoja ympäri Suomen, ja silmiini osui ilmoitus, jossa haettiin tutkijoita yliopistoon. Samalla muistui mieleeni aikoinani saamani gradupalaute, jossa mainittiin jotain jatko-opinnoista. Piti kaivaa tuo lähes kymmenen vuoden takainen gradupalaute uudelleen esille. Ja siinähän se luki: gradun tekijälle suositellaan hakeutumista jatko-opintoihin. Lamppu syttyi 🙂 Tämä voisi olla se minun juttu!

Olinhan toki lukenut tuon palautteen silloin vuonna 2011 valmistuessani kasvatustieteen maisteriksi, mutta silloin kahden pienen lapsen äitinä ja kolmatta odottaessa asia ei tuntunut millään lailla ajankohtaiselta! Nyt lasten kasvettua isommiksi äidin omaa aikaa oli jo niin paljon, että omat urapohdinnat pyörivät mielessä.

Seuraavaksi aloin hakea tietoa siitä, miten jatko-opiskelijaksi oikein pääsee. Koko akateeminen maailma oli ihan vieras minulle (sitä maisterin tutkintoa lukuunottamatta), kun en ole aiemmin ajatellut uraa tutkijana, eikä tuttavapiirissäkään juuri ollut tohtoriopiskelijoita tai tohtoriksi valmistuneita. Ei ainakaan niin läheisiä, että jatko-opinnot olisivat tulleet puheeksi.

Aloitin viime vuoden heinäkuussa myös väitöspäiväkirjan kirjoittamisen, ihan paperiseen päiväkirjaan siis. Ensimmäinen merkintä on melko tarkalleen vuoden takaa. Kirjoitin silloin, että aion tehdä väitöskirjan, ja tavoitteenani on valmistua kasvatustieteen tohtoriksi noin vuonna 2025. Useamman vuoden projekti on siis tiedossa!

Mitä ihmettä minä haluan tutkia?

Samalla kun hain tietoa jatko-opiskelusta, pohdin kuumeisesti aihetta tutkimukselleni. Joillakin tämä menee niin päin, että ensiksi on kiinnostava aihe, ja sen jälkeen herää kiinnostus tutkia aihetta aivan väitöskirjaksi asti. Minulla ei mitään selkeää aihetta aluksi ollut. Oli vain halu opiskella tutkijaksi. Listasin ylös aiheita laidasta laitaan.

Elokuun alussa otin yhteyttä Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintopäällikköön sähköpostitse. Ilmoitin kiinnostukseni jatko-opintoja kohtaan ja kyselin, miten edetä. Hän vastasikin nopeasti, mutta sitten lähipiirissäni sattui se surullinen tapahtuma, joka laittoi kaikki suunnitelmat jäihin hetkeksi. Onneksi isäni ehti kuulla suunnitelmistani. Vaikka hän ei enää ole keskuudessamme, on minulla kuitenkin hänen tukensa tässä(kin) projektissa.

Elokuun lopulla jaksoin taas edistää jatko-opintohaaveita, ja otin yhteyttä Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan professoriin opintopäällikön neuvon mukaan. Pian huomasinkin, että olin sopinut teams-palaverin ja sitten toisenkin keskustellakseni mahdollisista tutkimusaiheista asiantuntijoiden kanssa. Nämä keskustelut auttoivat minua merkittävästi eteenpäin. Keskustelujen pohjalta valikoitui aihepiiri, josta tutkimusaihetta lähdin hakemaan. Tämä aihepiiri tulisi olemaan ympäristö- ja kestävyyskasvatus koulussa.

Muitakin hyviä aiheita olisi ollut. Aihetta valitessa täytyi pitää mielessä, mikä voisi olla aihe, joka kiinnostaisi minua vuosien ajan. Valinta ei ollut helppoa, mutta näin vuosi myöhemmin olen edelleen tyytyväinen siihen, että käytin todella paljon aikaa aihepiirin valintaan. Pohdittuani asiaa pitkään ja hartaasti, ei muita vaihtoehtoja enää edes oikein ollut. Kestävään kehitykseen kietoutuu niin moni minulle tärkeä asia. Haluan olla mukana edistämässä kestävää hyvinvointia maailmassa. Lisäksi aihe on erittäin ajankohtainen.

Tässä vaiheessa otin sähköpostitse yhteyttä muutamaan alan tutkijaan kysellen heiltä vinkkejä tarkempaan aiheen valintaan. Sain ilahduttavasti kaikilta vastauksia, ja nämä viestittelyt veivät myös osaltaan eteenpäin aiheen rajausta. Olin todella kiitollinen siitä, että nämä kokeneet tutkijat käyttivät aikaansa vastatakseen kysymyksiini, olinhan vielä aivan projektini alkumetreillä.

Kun aihepiiri oli valikoitunut, sain tutkimukselleni myös ohjaajan. Ohjaajan rooli jatko-opinnoissa on erittäin tärkeä. Olen käynyt ohjaajani kanssa tähän mennessä jo monta innostavaa ja eteenpäin vievää keskustelua, vaikka en ole vieläkään virallisesti jatko-opiskelija. Opinto-oikeuteni alkaa ensimmäinen päivä elokuuta. Lisäksi emme ole vielä kertaakaan tavanneet livenä, vaan koronavuonna kaikki keskustelut on käyty teamsin kautta netissä. Odotan jo tapaamistamme innolla!

Minut yllätti se, miten paljon työtä täytyy tehdä jo sen eteen, että pääsee jatko-opiskelijaksi. On laadittava tutkimussuunnitelma, jonka avulla jatko-opinto-oikeutta haetaan. Yliopistoissa on hakuajat jatko-opintoihin keväisin ja syksyisin. Vaikka aloin pohtia jatko-opintoihin hakeutumista jo viime kesänä, tuli syksyn haku kuitenkin kohdallani vastaan liian nopeasti ja totesimmekin ohjaajani kanssa, että tähdätään suosiolla seuraavan kevään hakuun. Se menikin sitten menestyksekkäästi.

Kuva Firmbee Pixabaystä

Haluan tohtoriksi, miten pääsen alkuun?

Jos haaveilet jatko-opinnosta, tässä on pari neuvoa: etsi tietoa aktiivisesti! Verkostoidu heti alkuvaiheessa! On hienoa, miten aloittelijakin otetaan heti vakavasti ja mukaan keskusteluun, kun vain rohkaistuu lähestymään kokeneita konkareita. Yksin omassa mielessä aihetta pyöritellessäni en olisi mitenkään päässyt näin pitkälle (eli onnistunut saamaan jatko-opiskelupaikkaa).

Vuosi on jo kulunut, mutta olen edelleen ihan projektini alussa. Mikään pikamatka tämä väitöskirjan teko ei todellakaan ole! Toisaalta hyvä niin. Kun etenee pienesti pala kerrallaan, ei urakka tunnu missään vaiheessa liian suurelta ja vaikealta. Tässä ollaan opiskelemassa tutkijaksi, joten ei sinun oletetakaan olevan heti valmis ja kaiken osaava. En osaa vieläkään hahmottaa, mitä kaikkea minulla on edessä. Mutta etenen uteliaana ja innokkaasti pienin askelin koko ajan eteenpäin!

Jotta tästä päiväkirjapostauksesta ei tulisi liian pitkä, niin ei avata kaikkea heti kerralla. Seuraavassa väitöspäiväkirjan osassa kerron tarkemmin tutkimussuunnitelman tekemisestä.

Back to Top