Innostuin kesän aikana minimalismista oikein todella. Olen lukenut paljon aiheesta kertovia blogitekstejä. Mitä enemmän olen lukenut, sitä paremmalta on tuntunut ajatus minimalistisesta kodista ja elämäntavasta.
Kesällä pohdiskelin myös sitä, mihin aiheisiin haluan tässä blogissani keskittyä. Minimalismi tuntui hyvältä aiheelta blogilleni. Koska minulla on kolme lasta, tarkastelen minimalismiakin lapsiperheen näkökulmasta.
Tässä vaiheessa vaihdoin yhden kategoriani aiheeksi minimalismin. Joskus myöhemmin uudistan ehkä koko blogin. Aluksi kuitenkin mennään tällä pienellä muutoksella. Blogin postaukset tulevat joka tapauksessa jatkossa liittymään tavalla tai toisella minimalismiin.
Mikä ihmeen minimalismi?
Moni ajattelee, että KonMarin tavoitteena on minimalismi. Näinhän ei suinkaan ole, vaan Marie Kondo neuvoo vain säilyttämään kaikki iloa tuottavat tavarat. Niiden määrään hän ei siis ota kantaa, vaan jokainen päättää itse, kuinka paljon säilyttää.
Käytännössä olen kuitenkin huomannut, että varsin moni marittaja innostuu minimalismista. Kun huomaa, miten vapauttavaa on elää ilman turhaa tavaraa, alkaa minimalismi tuntua luontevalta elämäntyyliltä. Toki kenenkään ei tarvitse tavoitella minimalismia, jollei siitä itse innostu. KonMarin ytimessäkin on sen pohtiminen, millaisen elämän juuri sinä haluat.
Mitä minimalismi sitten tarkoittaa? Onko tarkoitus tulla toimeen niin vähillä tavaroilla, kuin mahdollista? Kaksi lusikkaa, kolme lautasta ja niin edelleen, askeettinen koti ilman mitään henkilökohtaisia muistoesineitä tai sisustustavaroita?
Minulle minimalismi ei ole kilvoittelua niin vähällä, kuin mahdollista. Tarkoitus ei ole tehdä elämästä hankalaa, vaan juuri päinvastoin. Minulle minimalismi tarkoittaa keskittymistä oikeasti tärkeisiin asioihin. Paitsi että karsit kodistasi turhat tavarat, karsit myös elämästäsi asioita, jotka eivät ole sinulle hyväksi tai tuota iloa.
Ajatus minimalismista tuntuu minusta rauhoittavalta ja hyvältä. Se on samalla elämän yksinkertaistamista. Olennaiseen keskittymistä. Nykypäivänä elämässä on usein paljon kaikenlaista sälää ja kiirettä, varsinkin lapsiperheessä. Ajattelen, että minimalistinen elämäntapa auttaa huomaamaan, mihin aikansa ja energiansa haluaa käyttää.
Minimalismilla ja KonMarilla on kyllä paljon yhteistä. Molemmissa keskitytään säilyttämään elämässä iloa tuottavat tavarat ja asiat. Kumpaankaan ei pidä rynnätä suinpäin miettimättä, mitä oikein haluaa. Miksi olen ryhtymässä karsimisurakkaan? Mitä tavoittelen? Millaista elämäni on, kun olen käynyt läpi koko kotini?
Miksi-kysymys on erittäin tärkeä. Karsiminen karsimisen vuoksi ei kannata. Urakan jälkeen olo voi olla aika tyhjä, jos ei ole pohtinut, miksi on ryhtynyt siihen. Projekti saattaa jäädä kesken, jos tavoite ei ole kirkkaana mielessä.
Näitä asioita minäkin siis olen nyt pohtinut. Aion käydä läpi uuden marituskierroksen koko kodissa. Tai no, käyn läpi omat tavarani, ja autan sitten muita, jos he innostuvat käymään läpi omiaan. Kenenkään muun tavaroita en tietenkään karsi ilman lupaa.
Marie Kondon mukaan KonMari -metodi tulisi tehdä elämän aikana vain kerran. Mutta ehkä hän ei ole ottanut huomioon, että elämäntilanteet muuttuvat – ja niin muuttuvat ihmisetkin. Tavarat, jotka tuntuivat tärkeältä aiemmin, eivät ehkä enää olekaan tärkeitä.
Nyt löydettyäni minimalismin ajattelen monista asioista eri tavalla, kuin muutama vuosi sitten. Siksi haluan käydä kodin läpi vielä kerran. Ja mistä sitä tietää, ehkä tämäkään ei ole viimeinen kierros 🙂 Toki nyt uskon, että minulla ei mene projektiin puolta vuotta, niinkuin ensimmäisellä kerralla. Olen ottanut tavoitteeksi, että valmista on ennen joulua. Seuraan blogissani urakan edistymistä.
Vaatteista se taas alkaa
Sunnuntaina, 4. elokuuta, päätin aloittaa matkani kohti minimalismia eli uuden marituskierroksen. Tai olinhan aloittanut matkan jo aiemmin, kun laadin visiota tulevasta, minimalistisesta elämäntyylistäni. Nyt oli kuitenkin aika ryhtyä ajatuksista tekoihin.
Kasasin parisängylle kaikki, siis ihan kaikki vaatteeni ja asusteeni. Kengät saivat jäädä kaappiin, ne oli nopeasti läpi silmäilty ja kaikki tarpeellisiksi todettu. Koska tämä ei ole ensimmäinen marituskierros, ovat jotkut kategoriat todella helppoja ja nopeita käydä läpi. Osa taas vaatii enemmän hiomista.
Vaatteita oli valtava kasa. Ja vasta vähän aikaa sitten olin ajatellut, ettei vaatteissani ole mitään, mistä karsia. Nyt kun kävin ne läpi, huomasin, miten väärässä olinkaan… Poistettavia kertyi lopulta suuri Ikea-kassillinen.
Miksi vaatevarastooni oli kertynyt turhaa täytettä? Kokoni ei ollut muuttunut. Syynä taisi olla se, että olen parina viime vuonna saanut (tai pikkurahalla ostanut) paljon käytettyjä vaatteita, suoraan kotiin tuotuna. Kun ilmaiseksi saa, sitä tulee haalineeksi sellaistakin, mistä ei ole ihan varma, tai mikä on ihan kiva – mutta jää käyttämättä. Ja on myönnettävä, että joukossa oli pari virheostostakin. Pitääpä taas olla tarkempi, kun hankkii vaatteita.
Miltä minun minimalistinen vaatekaappini nyt näyttää? Minulla on mielestäni edelleen paljon vaatteita. Työssäni tarvitsen monia erilaisia asuja, koska opettajan työ on varsin monipuolista. On liikkumiseen tarkoitettuja, rentoja, edustavampia ja ihan juhlaviakin vaatteita, ja niitä kaikkia voi töissä tarvita.
Jäljelle jätin nyt kuitenkin vain vaatteita, joissa viihdyn. Lupaan, etten enää osta mitään sovittamatta. Hankintalistallani on tälle vuodelle vielä muutama vaatekappale (täältä näet tämän vuoden hankintalistani), mutta sen jälkeen olen varsin tyytyväinen vaatevalikoimaani. Olen jopa pohtinut, onnistuisinko ensi vuonna viettämään älä osta mitään -vuotta…
Päivän päätteksi kävin läpi myös laukut. Niissä ei ollut juuri karsittavaa, mutta järjestelin ne paremmin, ja sain eteisen kaappiin yhden tyhjän hyllyn. Tavaroiden läpikäyminen on siksikin nyt hyödyllistä, että meillä ei edelleenkään ole muuton jäljiltä kaikki tavarat löytäneet järkeviä paikkoja. Ja muutosta on kuitenkin aikaa jo pian puolitoista vuotta! Jo on aikakin järjestellä 🙂
Seuraavalla kerralla käyn kirjojen ja papereiden kimppuun. Siitä lisää myöhemmin!