Sain viime viikolla loppuun KonMari -menetelmän mukaisen tavaroiden karsintakierroksen. Kävin siis kuukauden aikana läpi kaikki omat tavarani ja perheen yhteisiä tavaroita. Tavoittelen minimalistista elämäntapaa, jossa elän sopusoinnussa itseni ja ympäristöni kanssa. Voin rauhoittua ja keskittyä elämän tärkeisiin asioihin, ilman turhaa sälää ja tavaraa. Talossamme on kuitenkin vielä kolme huonetta, joita ei ole käyty läpi: lastenhuoneet.
Meillä on kolme lasta: 13-vuotias poika sekä 10- ja 8-vuotiaat tytöt. Heillä jokaisella on oma huone. He säilyttävät omat vaatteensa ja tavaransa pääasiassa omissa huoneissaan; vain kengät, ulkovaatteet ja urheiluvälineet ovat muissa tiloissa.
Lapsiperheissä tavaroita kertyy helposti todella paljon. Lapset kasvavat ja tarvitsevat jatkuvasti uusia vaatteita, kenkiä, koulutavaroita jne. Lisäksi lapsiperheissä on tavaralaji, jota tulee taloon jatkuvalla syötöllä: lelut.
Lelut ovat ihania! En missään nimessä tavoittele sitä, että lapsistamme tulee minimalisteja. Lapset päättävät itse, mitä leluja haluavat säilyttää. Lelujen määrää on vain vuosien varrella ollut pakko vähentää. Jos meillä ei olisi välillä karsittu leluja, ne olisivat täyttäneet koko talon varastoineen jo aikaa sitten.
Silti välillä ollaan tilanteessa, jossa huone on täynnä tavaraa eikä lattialta meinaa löytyä edes jalansijaa. Silloin on viimeistään aika tarttua toimeen ja käydä koko huoneen tavarat läpi yhdessä lapsen kanssa. Ainakin meillä viimeistään eskari-ikäiset ovat ymmärtäneet, että huone on mukavampi ja siivoaminen helpompaa, kun turhia tavaroita vähennetään.
Jokainen lapsi on oma persoonansa. Niinpä toiselle karsiminen on helppoa ja nopeaa, kun taas toinen ei haluaisi luopua melkein mistään. Olen ajatellut, että lapsi saa olla sellainen kuin on. Meilläkin lapsilla on hyvin eri määriä tavaroita huoneissaan.
Jos teidän(kin) perheessänne on lapsi, joka ei halua luopua mistään, ei häntä kannata painostaa. Jos lapsella on oma huone, asia on helposti ratkaistu. Lapsi saa säilyttää tavaroitaan omassa huoneessaan. Jos muuta perhettä ahdistaa tavarakaaos, voi huoneen oven sulkea. Lapsen kasvaessa tilanne voi yllättäen muuttua, ja lapsi onkin valmis luopumaan tavaroista. Tuskin teini on enää kovin kiinnostunut leluista: ei todennäköisesti ainakaan siivoamisesta. Aika aikaa kutakin!
Lapset ja KonMari
Meillä keskimmäinen lapsi luki Marie Kondon vaaleanpunaisen kirjan noin vuosi sitten. Sen jälkeen hän kävi itse huoneensa läpi KonMarin oppien mukaan. Tämän jälkeen hänen huoneensa siivous on ollut helppoa ja nopeaa. Ei huone suinkaan aina siisti ole, eikä tarvitsekaan olla. Tarvittaessa sen saa kuitenkin siivottua hyvin nopeasti, kun tavaroita ei ole liikaa ja kaikelle on paikkansa.
Tällä tavarankarsintakierroksella minun ei siis tarvinnut itse osallistua keskimmäisen lapseni huoneen läpikäymiseen millään tapaa. Hän itse kävi läpi kaikki tavaransa. Pieneksi jääneitä vaatteita siirrettiin pikkusiskolle. Lisäksi joitakin kirjoja ja leluja väheni myös. Huone pysynee kunnossa taas jonkin aikaa, kunnes lapsi kasvaa ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Silloin on jälleen uuden raivauksen aika.
Lasten osalta Marie Kondon ajatus siitä, että omat tavarat tarvitsee raivata vain kerran, ei toimi. Jo kasvun vuoksi vaatteet on hyvä käydä läpi aika ajoin. Tosin olen huomannut, että uusintakierrokset ovat hyödyllisiä aikuisellakin elämäntilanteiden muuttuessa.
Marie Kondokin kyllä muistuttaa, että jatkossa tarvitsee vain valita, mitä säilyttää ja päättää niille paikat. Joten karsiminen on ensimmäisen kierroksen jälkeen melko nopeaa ja ainakin helpompaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Ehkä Kondokin tarkoitti sitä sanoessaan, että iso raivaus on tarpeellinen vain kerran elämässä.
Esikoinen ja kuopus eivät ole yhtä innokkaita huoneensa siivojia. Minä autan siis heitä käymään läpi tavaransa. Esikoisen huoneessa ei ole tehty juuri mitään muutoksia puoleentoista vuoteen (jolloin muutimme taloon), joten ehkä on jo aikakin siivota hieman perusteellisemmin.
Kuopuksen leluja on välillä karsittu tässä asuessakin. Kuopukselle vain kertyy tavaroita kaikkein eniten, kun hän saa leluja ja vaatteita isommilta sisaruksilta. Sitä paitsi hän nuorimpana myös leikkii vielä eniten, joten leluja on paljon.
Lauantaina 6.9. kävimme läpi esikoisen ja kuopuksen vaatteet. Esikoiselta väheni vain pari pieneksi jäänyttä vaatekappaletta, kun taas kuopukselta lähti vaatteita iso pussillinen. Ne päätyivät vaatekeräykseen.
Ehdimme käydä läpi myös esikoisen kirjat ja lehdet. Niistäkin väheni muutamia. Mutta kaikkein ilahduttavinta oli, että hänen vaatekaapistaan löytyi kadonnut kirjastokortti sekä rahaa monta kymmentä euroa!
Meillä ei ole lastenhuoneissa kiinteitä kaappeja, vaan vain irtokalusteita. Kierrätimmekin niitä samalla järkevämpiin paikkoihin. Esikoinen sai keittiö-ruokailutilasta vapautuneen korkean lasivitriinikaapin. Kuopus sai esikoiselta vapautuneen puisen, hieman pienemmän vaatekaapin. Kuopukselta lähti vanha puinen liinavaatekaappi pukuhuoneeseen.
Liinavaatekaappi on lähes tyhjä, mutta en halua luopua siitä. Se on peräisin omasta mummilastani ja mieheni on kunnostanut sen. Vielä pari kuukautta sitten kaipailin kotiimme uutta senkkiä. Nyt tavaran vähentyessä sille ei ole enää tarvetta, ja näistä olemassa olevista kalusteistakin tämä kaappi on nyt lähes tyhjillään. Se jää nyt odottamaan uutta käyttöä.
Minulla KonMari -menetelmän noudattaminen ei ole johtanut uusien tavaroiden hankintaan. Marie Kondo itsekin kirjoittaa, ettei uusia säilytyskalusteita pidä hankkia, ennen kuin karsintaprojekti on päätöksessään. Projektin edetessä kun helposti käy niin, että säilytyskalusteiden tarve vähenee. Minusta tuntuisi muutenkin oudolta karsia tavaroita ja ostaa pian uutta tilalle. Tavoitteeni on vähentää tavaroiden määrää pysyvästi.
Lastenhuoneet eivät tulleet valmiiksi yhdessä viikonlopussa (paitsi se keskimmäisen huone). Jos tavaraa on paljon, raivaus vaatii aikaa. Karsimista ei kannata tehdä kiireessä, väsyneenä tai nälkäisenä. Keskeneräisyyden sietoa on saanut äitinä opetella, joten ei haittaa, vaikka lastenhuoneet ovat nyt keskeneräisiä ja hujan hajan. Eivät ne tavarat sieltä mihinkään karkaa, joten ensi viikonloppuna taas jatketaan!
Onko sinulla vielä tämä rahaa säästävä Marie Kondon kirja lukematta? Se löytyy Adlibrikseltä. Ostoksille pääset tästä linkistä. Vinkki: anna kirja luettavaksi kouluikäiselle lapsellesi. Saatat yllättyä!
Huom! Ylläoleva linkki on affiliate-linkki. Jos klikkaat ostoksille linkin kautta ja päädyt ostamaan tuotteita, minä saan siitä pienen komission. Tulo käytetään tämän blogin ylläpitämiseen. Linkin klikkaaminen ei sido sinua mihinkään. Kiitos, kun tuet blogiani! 🙂
Luitko jo nämä: Kohti minimalismia osa 1; kohti minimalismia osa 2; kohti minimalismia osa 3; kohti minimalismia osa 4; kohti minimalismia osa 5.