Eli tarina siitä, mitä tapahtui KonMari -menetelmän läpikäynnin jälkeen. Tämä teksti on kirjoitettu kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun olin saanut käsiini Marie Kondon vaaleanpunaisen kirjan. Myöhemmin luin sen valkoisenkin, mutta lukukokemuksena vaaleanpunainen oli ja on minulle huomattavasti tärkeämpi.
Meillä oli kirpputoripöytä lopulta viisi viikkoa ja kaikkinensa myynti oli noin 1000 €, kun mukaan lasketaan tarpeettomaksi käyneiden säilytyskalusteiden myynti. Tuolloin keväällä en vielä käynyt läpi tunne-esineitä eli esimerkiksi valokuvia, vaan niiden pariin palasin kesälomalla. Tai itseasiassa halusin käydä pikaisesti läpi aiemmatkin kategoriat, joten aloitin kesällä tavallaan alusta.
Ensimmäisellä kerralla en miettinyt tarpeeksi visiota eli sitä, miksi oikein hommaan ryhdyin ja mitä tavoittelin. Nyt pohdin visiotakin tarkemmin. Mutta siihen, mihin keväällä meni pari kuukautta, meni kesällä vain kaksi viikkoa mukaan lukien tunne-esineet. Maritus oli viimeinkin valmis. Ja kerrankin en tuntenut jatkuvaa ahdistusta sekaisista kaapeista: minullahan oli kaikki tavarat järjestyksessä! Tunne oli aivan uskomattoman ihana.
Projektista seurasi yllättäviä asioita. Olin aina ajatellut,ettei minusta ole omakotitaloasujaksi, sillä jo rivitaloasunnon huolto vei aikaa. Yhtäkkiä siivouksesta tulikin helppoa ja nopeaa ja oli aikaa ja tilaa uusille asioille ja ajatuksille. Kävimme asuntomessuilla, löysimme (lähes) unelmatonttimme ja aloitimme taloprojektin! Nyt olemme asuneet upouudessa hirsitalossa jo puoli vuotta.
Tavaraa meillä on edelleen ihan riittävästi, enkä ole kaivannut poisvietyjä tavaroita. Kuluttajana olen mielestäni vastuullisempi kuin ennen: ostan vähemmän, mutta laadukkaampaa. En halua täyttää enää koskaan nurkkiani turhalla roinalla.
Lapsiperheessä tavaraa riittää väistämättä, enkä usko Marie Kondon lupauksiin siitä, ettei vastaavaa projektia tarvitse enää koskaan tehdä uudelleen. Muutossa kävin läpi jo kolmannen marituskierroksen, ja tuskinpa sekään oli viimeinen.
Itse asiassa tälläkin hetkellä makuuhuoneen nurkassa on suuri kasa odottamassa kirppispöydän varausta. Elämäntilanteet vaihtuvat ja osa tärkeistäkin tavaroista voi käydä tarpeettomiksi. Kiitos KonMarin, en kuitenkaan enää säilö turhia tavaroita, eikä niitä siis pääse kertymään ylivoimaisen paljon.
Tänä kesänä annoin Marie Kondon kirjan 9-vuotiaalle tyttärelleni luettavaksi. Hän innostui siitä myös kovasti. Olemme karsineet lasten tavaroita aiemminkin, mutta yleensä he ovat halunneet säilyttää lähes kaiken. Nyt kirjan luettuaan tyttäreni alkoi oma-aloitteisesti käydä läpi tavaroitaan. Hänen huoneestaan väheni huomattava määrä vaatteita, kirjoja ja leluja. Nyt hän on tyytyväinen huoneeseensa, jonka siivoaminen on helppoa ja nopeaa.
7-vuotias pikkusisko ei vielä innostunut KonMarista, mutta eiköhän hänkin halua kirjan joskus lukea, kunhan lukutaito vahvistuu. Siihen asti hän saa säilöä omia aarteitaan kaikessa rauhassa. Ja toki vaaleanpunaisen kirjan lukemisen jälkeenkin! Tavoitehan on säilyttää iloa tuottavat tavarat, ei esimerkiksi minimalismi.
12-vuotiasta poikaani koko aihe ei kiinnosta lainkaan, eikä juuri miestänikään. Heillä on paljon tavaraa, mutta se ei minua haittaa. Heidän tavaroilleen on talossamme riittävästi säilytystilaa.
KonMarin jälkeen muutos on tapahtunut ajattelussani laajemminkin, esimerkiksi suhtautumisessa ajankäyttöön. Mietin nykyään tarkemmin, mihin haluan aikani käyttää.
KonMari auttaa selvittämään, mitkä asiat ovat tärkeitä juuri sinulle. Projekti on tutustumismatka omaan itseesi.
Minä elän KonMarin jälkeen enemmän omannäköistäni elämää. Tämä blogikin on siitä todisteena. Elämässä voi oikeasti toteuttaa omia haaveitaan ja unelmiaan. Minä tarvitsin tämän ymmärtämiseen Marie Kondon apua. Jos KonMari ei innosta sinua, voit saada saman oivalluksen jotakin muuta kautta. Jokainen luo oman polkunsa itse.
Luithan myös aiemmat osat: