Jaksaminen nykypäivän työelämässä on paljon esillä ollut aihe. Viime aikoina esimerkiksi opettajien työssä jaksamisesta, ja etenkin jaksamattomuudesta, on puhuttu paljon. Miksi työssä jaksaminen on vaikeutunut ja mitä asialle voisi tehdä?
Olen pohtinut tätä kysymystä paljon omassakin elämässäni. Koulupäivät ovat todella hektisiä ja monet pienet muistettavat asiat kuormittavat. Puhumattakaan isommista asioista, joita pienten ihmisten elämässä voi olla.
Luin Opettaja-lehdestä (Opettaja 1/2020) virkistävän erilaisen näkökulman työssä jaksamiseen. Sen esitti professori Juha T. Hakala. Haluan jakaa hänen ajatuksiaan sinullekin.
Hakala kehottaa löysäämään ajoissa. Hänen mukaansa kaiken suorittamiseen ei vain ole mahdollisuutta, jos haluaa pysyä järjissään. Tehtäviä voi karsia ja jäljelle jääneistäkin osan voi tehdä nykyistä huonommin.
Työtä tehdään yhdessä. Työn rajaamisessa auttaa keskittyminen omiin vahvuuksiin. Toimivassa työyhteisössä muut paikkaavat heikkouksia ja tukevat vahvuuksien löytämisessä.
Tässä kohtaa itselläni tuli mieleen minimalismi. Mitä muuta minimalismi on, jollei olennaiseen keskittymistä ja ylimääräisen karsimista? Minimalismi voi siis auttaa jaksamaan myös työssä!
Minullakin on ollut välillä vaikeaa jaksaa tehdä työtäni, tai ainakin jaksaa tehdä sitä niin hyvin, kuin toivoisin. Hakalan ajatukset olivat lohduttavia: ei kaikkea aina tarvitsekaan jaksaa. Myös työssä voi ja pitää rajata tehtäviä ja keskittyä olennaiseen.
Miten voi oppia hidastamaan?
Olen helposti innostuvaa tyyppiä. Olen utelias ja mukana monessa asiassa. Saan monista harrastuksista voimaa arkeen. Vaarana on, että innostuminen kääntyy itseään vastaan, jos innostavia asioita alkaa olla liikaa. On opittava sanomaan ei.
Ehkä juuri tästä syystä kiinnostuin minimalismista. Edelleen jo pelkkä sana minimalismi rauhoittaa minua. Elämässä vähemmän onkin oikeasti enemmän.
Olen hyvä asettamaan itselleni tavoitteita ja velvoitteita. Sain kolme lasta viidessä vuodessa; arki oli täyttä. Totuin suorittamaan koko ajan jotakin. Nyt lasten kasvaessa on ollut vaikeaa hidastaa vauhtia ja vähentää suorittamista, vaikka vapaata aikaa onkin jälleen enemmän.
Opettelen hidastamista edelleen. Teen nyt jo toista lukuvuotta nelipäiväistä työviikkoa. Osa-aikaisen työn tekeminen on auttanut. Olen nauttinut siitä, kun viimeinkin minulla on kerran viikossa aikaa vain itselleni. Kukaan ei vaadi minulta mitään muutamaan tuntiin. Ei kukaan – paitsi minä itse.
Sillä olisihan se pitänyt arvata, että osaan kyllä keksiä itselleni vaikka mitä velvoitteita jopa vapaapäivänä! Ilman ylimääräisiä vapaapäiviä tämä blogi tuskin olisi syntynyt, mutta opettelen edelleen rajaamaan ajankäyttöäni myös blogin suhteen. Suodakseni itselleni enemmän lepoa ja oikeaa vapaa-aikaa, en ole sitoutunut mihinkään tiettyyn julkaisutahtiin. Kirjoitan, kun minulla on jotain asiaa. Uskon, että niin sinäkin lukijani saat laadukkaampaa luettavaa.
Kokoaikatyöhön palaaminen tulevana kesänä jännittää hieman. Toivon, että olen oppinut nyt rajaamaan työtäni, enkä väsy. Kokoaikatyöhön palatessani aion karsia joitakin harrastuksia, joille on nyt ollut aikaa. En kuitenkaan mitään itselleni rakasta ja tärkeää. Blogia aion jatkaa ainakin jossain muodossa.
Jos arki uuvuttaa, perusasioihin keskittyminen voi auttaa. Mikä on välttämätöntä? Mikä on ylimääräistä? Mikä lataa akkujani, mikä taas kuormittaa? Mitkä asiat lisäävät jaksamista ja mitkä vähentävät? Miten saan elämääni lisää innostavia asioita ja miten vähennän niitä vähemmän innostavia?
Kohtuus kaikessa
Tasapainon löytyminen työn ja vapaa-ajan välillä on tärkeää. Liika työ uuvuttaa, mutta liian vähäinen tekeminen passivoi. On vain opittava taiteilemaan näiden kahden ääripään välillä.
Oma mottoni onkin kohtuus kaikessa. Liikaa tai liian vähän melkein mitä tahansa: ruokaa, unta, liikuntaa tai työtä, voi sairastuttaa ihmisen. Tavoitteena on tasapaino: mikä on sopivasti.
Mainitsin jo aiemmin, että meidän perheen kantava perusperiaate on good enough. Jos olenkin välillä huono rajaamaan tekemistäni, olen ainakin hyvä siinä, että en tähtää täydellisyyteen. Riittävän hyvä riittää.
Tässä vielä tiivistettynä Juha T. Hakalan vinkit työssä jaksamiseen:
- Löysää ajoissa. Varsinkin itsellesi asettamistasi tavoitteista.
- Vähennä tekemistä rajusti. Keskity asioihin, joissa olet hyvä.
- Kirkasta itsellesi, mikä olikaan työsi perustehtävä. Muita asioita tehdään vain, jos on voimia ja aikaa.
- Opettele tylsistymään ja laiskottelemaan, jotta et kadota luovuuttasi.
- Älä venytä työpäivääsi. Ihminen jaksaa tehdä keskittynyttä työtä enintään 4-5 tuntia päivässä.
Juha T. Hakalan blogi löytyy täältä. Entä kiinnostuitko sinäkin osa-aikatyöstä? Täältä voit lukea ajatuksiani osa-aikatyön hyvistä ja huonoista puolista.